Luin hiljattain tositarinan Sang-Hwa nimisestä pohjois-korealaisesta tytöstä, joka kasvoi kristityssä kodissa tietämättään siitä. Hänen vanhemmilleen oli selvää, että jos heidän tyttärensä saisi tietään heidän uskostaan, hän saattaisi ajatella, että hänen on pakko ilmiantaa heidät viranomaisille. Niin koulussa pieniä lapsia oli opetettu. Ilmianto johtaisi vanhempien lähettämiseen työleirille. 12-vuotiaana Sang-Hwa sitten löysi vanhempiensa raamatun. Hän alkoi lukea sitä ja tiesi heti, että kirja on laiton. Hän oli peloissaan ja mietti pitäisikö kertoa viranomaisille tai opettajalle. Hän kuitenkin piti salaisuuden tietäen ilmiannon seuraukset. Lopulta salaisuus kasvoi niin isoksi, että hän harkitsi ilmiantamista ja päätti kertoa asiasta ensin isälleen. Silloin isä kertoi hänelle evankeliumista ja selitti raamattua. Sang-Hwa ei tiennyt, että hänen isänsä oli…

Aiheena tänään on kasvavien seurakuntien tunnusmerkeistä “intohimoinen hengellisyys”. Näistä tunnusmerkkejä kun kävin läpi, niin huomasin, että oikeastaan vain kaksi niistä liittyy ihmisen mielentilaan tai tunteisiin. Toinen on rakkaudelliset ihmissuhteet, joka on ensi kevään viimeinen teema, ja se kuulostaa aika selkeältä jutulta. Intohimoinen hengellisyys on se toinen ja se on ehkä vähän moniselitteisempi. Sana “intohimo” saattaa sopia vähän huonosti meidän suomalaisten suuhun. Raamatussakin se mainitaan vain viitisen kertaa, englanninkielisessä käännöksessä kolmisenkymmentä. Tuossa kasvavien seurakuntien tutkimusraportissa intohimoista hengellisyyttä kuvattiin monella tapaa, mm. uskon elämistä todeksi omistautuen, palavasti ja innoissaan. Voi olla, että monelle tulee ensimmäiseksi tästä mieleen iloisuus. Varmasti se monesti niin onkin, että on mukava olla iloinen ja innoissaan siitä mitä…

Kysyin lapsilta hiljattain, mitä he tällä hetkellä odottavat. Monenlaista odotusta oli ilmassa: läpipääsyä traktorikortin teoriakokeesta, tenttiviikon ohimenoa, kuukausirahaa, armeijan loppumista, yhteistä lomaa, lunta! Odottamista on monenlaista ja se voi olla kutkuttavan onnellista, raastavan ikävää tai jotain siltä väliltä. Odottamista on jopa tutkittu: me ihmiset kuulemma odotetaan keskimäärin 3 kuukautta ennen kuin uskallamme tunnustaa rakkautta tai että me ihmiset odotamme koko elämämme aikana keskimäärin 3 vuotta, esimerkiksi kassajonoissa, ravintoloissa tai erilaisissa tapahtumissa. Meitä nykyajan ihmisiä tavataan sanoa myös huonoiksi odottajiksi. Digiaikana kaiken pitäisi tapahtua nopeasti ja jo muutaman sekunnin odottaminen saattaa riittää ärsyyntymiseen. Olemme myös itse saattaneet huomata, että nykyajan lapsille odottaminen voi olla vieläkin vaikeampaa. Lapsipsykologit suosittelevatkin, että vanhempien olisi…

Kauhavan Herättäjuhlien tunnuslause ei vielä ole tiedossa, mutta siitä järjestetään aikanaan jonkinlainen äänestys. Kun kysyin asiaa äidiltäni, hänellä oli jo mietittynä oma ehdotuksensa tähän ja se on Siionin virsi numero 1 “Seisomme ovellasi”. Vaikka tuo virsi on melko lyhyt, niin tuntuu, että sen sanoihin on kuitenkin mahdutettu aika paljon asiaa kristityn elämästä. Aloitetaan siitä ovesta. Kaikilla ovilla on meille ihmisille aina erityinen merkitys. Monestako ovesta jo pelkästään tänään on astuttu sisään tai ulos? Ovet vievät meitä aina johonkin toiseen tilaan tai toisten luo. Talvisin ne pitävät lämmön sisällä, kesäisin ne päästävät raikkaan tuulen vireen sisään. Öisin ne antavat lukittuna turvallisuuden tunteen, päivisin ne voivat tuntua jollekin ylivoimaiselta avattavaksi. Yksinäisille ne…

Tällä hetkellä eletään paaston aikaa, jolloin kirkkovuodessa valmistaudutaan pääsiäisen viettoon. Nuo 40 paaston päivää kuvaavat Jeesuksen aikaa autiomaassa, jonne Henki hänet ajoi heti sen jälkeen, kun Johannes oli Jeesuksen kastanut. Pitkä koettelemus päivästä toiseen, ympärillä vain lohduton ja loputon erämaa. Sitä voi kukin yrittää kuvitella, millaista se elämä siellä oikeasti mahtoi olla. Arvailuja voidaan heittää, vaikka omaa kokemusta erämaalla olosta ei olisikaan. Mutta sitten kun me ihmiset kuljemme oman elämämme erämaassa, ei tarvitse enää kuvitella, kaikki muuttuu todeksi. Mitähän me itse kukin silloin näemme ja tunnemme? Onko siellä mitään, jonka turvin päästään eteenpäin ja vältytään uppoamasta juoksuhiekkaan? Näkyykö siellä mitään ravintoa tai suojaa yön kylmyyttä vastaan, jotta selviäisi huomiseen? Tätä…

Päivän sana isän kuolinpäivänä 29.7.2017 on Johanneksen Evankeliumin neljännentoista luvun alusta, jossa Jeesus puhuu opetuslapsilleen: ”Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta, enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa, mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen.” Tuossa luvussa keskeisenä asiana on Taivaan Isän koti. Tie sinne kotiin on Jeesus, jonka kautta Taivaan Isä toimii. Eskolle, isälle, paapalle tai juipille, näitä kaikkia nimiä käytettiin, oma koti oli myös kaikki kaikessa. Mielessä kaikuu vieläkin ne sanat, jonka nuori opiskelija sai ohjeekseen kotoa muutettuaan: “Muista…

Mennään aluksi reippaasti ajassa taaksepäin ja aikaan kun isotkin muksut olivat vielä pieniä. Lapsilla on pienenä monesti sellainen kyselyvaihe päällä ja kaikkea uutta ja ihmeellistä ajatellaan joskus ääneenkin. Kerran kävi niin, että Eetu-poika kolmivuotiaana katseli mietteliäänä äitinsä mahaa, jossa jo Aada oli tuloillaan. Odotettavissa oli kysymys ja sellainenhan sieltä kohta kajahti: “Miten ne vauvat tuonne masuun oikein joutuvat?” No nuori isä kun yritti asian ohittaa sillä tavalla sujuvasti niin sanoi sitten, että ne lapset ovat vähän niinkuin Taivaan Isän lahjoja. Tuota selitystä seurasi hetken hiljaisuus ja sitten tarkentava lisäkysymys: “Ai syntyykö meille Jeesus?” Aika yllättävä kysymys ja mukavat naurut silloin saatiin. Tuo tapaus ja kysymys on silloin tällöin tullut mieleen…

Jos kysyisin, että mitä toivot elämältä, niin varmaan aika monelle tulee mieleen toiveita kodin, perheen, terveyden ja hyvinvoinnin suhteen. Onhan se luonnollista toivoa itselleen ja läheisilleen hyvää, elämälle onnea ja mutkattomuutta. Harvempi varmaan toivoo mitään ikävää, vastoinkäymisiä tai menetyksiä. Mutta tuleehan niitä ikäviä asioita ja isoja haasteita elämässä vastaan. Joihinkin haasteisiin hakeudutaan itse, toiset haasteet tulevat pyytämättä. Suru on haasteista sellainen, joka usein tulee pyytämättä, ja moni ei ehkä haluaisi kohdata niitä lainkaan, tai ainakaan kovin pitkään. Suru koetaan ongelmaksi, joita ei nyt vain tarvittaisi sotkemaan elämää. Mutta surun kautta voi löytää myös ilon, tai jopa ihan uudenlaisen ilon ja sen vuoksi sen kohtaamista ei tarvitse pelätä. Tästä ilon ja…

Ihan aluksi voisi mennä ajassa taaksepäin noin sadan vuoden verran. Sain kuulla, että tuolloin Ukille pidettiin myös körttiseurat syntymäpäivän yhteydessä. Ukkikin oli tavallinen suomalainen sikäli, ettei se välttämättä halunnut olla seuroissa mitenkään huomion keskipisteenä. Ukki olikin seurojen alussa maininnut papille, että “vainajasta ei sitten puhuta”. Vähän samalla tavalla myös äiti taitaa ajatella, joten puhutaan nyt sitten vähän yleisemmällä tasolla, ainakin enimmäkseen. Ajattelinkin, että lähdetään liikkeelle raamatusta ja siitä miten äidit näkyy raamatun kertomuksissa ja teksteissä. Jos nyt kysyisi, mikä raamatunkertomus tai kuva tulee mieleen, jossa on äiti keskeisesti mukana, niin ehkä tuo Joulun läheisyys saa helposti ajattelemaan noita kuvia majatalosta: Jeesus-lapsi joko seimessä nukkumassa vanhemmat ympärillään tai sitten äitinsä sylissä.…